"Ei mitään peruskauraa..."

Outin ja Katin pitkäaikainen haave toteutui vihdoin, kun tilaisuus perustaa oma talli iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Omasta tallista oli haaveiltu jo vuosia, ja ideoita pyöritelty puoliksi huumorimielessä. Kuin sattuman kautta Pitkäniemeen haettiin ratsastuskouluyrittäjää, joka voisi perinteisen ratsastustoiminnan lisäksi tarjota terapiapalveluita. Tähän molempien sydämet vieneet islanninhevoset sopivat erinomaisesti. Sana sigursael on islantia ja tarkoittaa onnekasta voittoa.
Matkaan kuitenkin tuli mutkia, ja jouduimme tekemään suuren päätöksen muuttaa pois Nokialta. Mutta jälleen onnekaiden sattumien kautta, löysimme ihanan tallin Ylisiltä joka täyttää toiveemme ja tarpeemme.

Islanninhevosemme asuvat pääasiassa ulkona/pihatossa ympäri vuoden. Tallissa on 9 karsinaa, joissa osa hevosista viettää yönsä. Meillä on useita tarhoja/laitumia joissa hevosilla on tilaa temmeltää laumoissa.

Olemme hyvien kulkuyhteyksien päässä. Omalla autolla meille hurauttaa Tampereelta noin 20 minuutissa. Hollille pääsee myös bussilla, Länsilinjojen bussi nro 85 hurauttaa 400 metrin päähän tallistamme.

Iloiset savolaistytöt ja hauskan kirjava hevosporukka tarjoaa hyväntuulista ja viljakasta ratsastustoimintaa ikään ja taitoon katsomatta!

Kyllä töltti huolet karkoittaa!

Outi

Kiinnostukseni hevosiin heräsi jo viiden, kuuden vanhana, kun serkulla oli jättiläismäinen suomenhevosruuna Juri. Kun serkku ratsasti, piti minunkin. Kiipesin Jurin selkään muutaman kerran (ja taisin tulla alaskin vauhdilla), mutta kunnon ratsastuksen aloitin Joroisissa Kimmon Tallilla kymmenvuotiaana.

Isojen hevosten kanssa puuhailin noin seitsemän vuotta, lempparihevoseni oli virolainen torihevonen Haila. Kävin tallilla paljon hoitamassa ja tekemässä tallitöitäkin, ratsastus ei ole koskaan ollut minulle se pääasia. Kimmon Tallilta sain muistoksi hyvän ja positiivisen asenteen hevoshommaan.

Kuten monella muullakin teinitytöllä, ratsastus saattaa jossain vaiheessa hiipua ja kaverit tulla tilalle. Näin meinasi käydä minullekin. Kunnes kerran sain puhelun Kirsi Krogerukselta. (Olin muuten juuri silloin kylässä kaverin luona Tampereella, joten sen täytyi olla enne ;) Kirsi soitti, että he olivat juuri perustaneet Rella Vinur -nimisen issikkatallin Varkauden lähikuntaan Jäppilään ja kutsui käymään. Menin, ja sille tielle jäin. Sittemmin mopo on vähän lähtenyt käsistä...

Kävin satunnaisesti Rella Vinurissa ratsastelemamassa ja keväällä 2003 he hankkivat asiakashevosekseen voikon 1991 syntyneen ruunan Geysir frá Stórhólin. Pitkätukkainen, vaalea hurmuri oli maailman paras hevonen. Ratsastin Geysirillä muutaman kerran kevään ja kesän aikana. Se ei kuitenkaan sopeutunut asiakastyöhön vaan ilmoitti, että haluaa elää yhden ihmisen kanssa. Oops! Menin pankkitätin juttusille ja ilmoitin perheelleni, että ostin hevosen. Papereita kirjoittaessani tajusin, että eihän minulla ollut sille edes tallipaikka.

Kaikki kuitenkin järjestyi paremmin kuin hyvin ja vietimme Geysirin kanssa monta ihanaa vuotta hyvässä seurassa Joroisten Kuvansissa. Geysirillä oli hieno töltti ja lisättyä paineltiin niin lujaa, että muut saivat laukata vierellä. Kävimme Geysirin kanssa muutamat kilpailutkin, mutta sen mielestä elämä ei ollut mukavaa kentällä tai baanalla. Maastoilu oli sen juttu. Geysirin kanssa kolusimme monet seikkailut ja kurssit. Yksin Geysiriä on kiittäminen siitä, missä olen tänä päivänä hevosharrastukseni kanssa. Valitettavasti Geysir jouduttiin lopettamaan syksyllä 2008 sairastumisen takia. Todennäköisesti etsin koko lopun ikäni samanlaista hevosta.

Keväällä 2006 hankin toisen hevoseni, 1998 syntyneen voikon tamman Glóa frá Byrgisskardin, jonka maahantoin itse Islannista. Glóa tarvitsikin aiottua enemmän koulutusta ennen kuin yhteinen sävel sen kanssa löytyi. Tie oli välillä kovinkin kivinen, mutta se palkitsi lopulta. Glóasta tuli mainio ja erittäin eteenpäin pyrkivä ratsu, mikä sopi minulle oikein hyvin. Toivoin Glóasta kisahevosta itselleni, mutta omat taitoni eivät riittäneet sen eteenpäin viemiseen. Geysir oli ollut puhdas nelikäyntiratsu ja Glóalla olikin vahva passitaipumus, joka teki töltin ratsastamisesta hyvin erilaista. Kun vihdoin aloin oppia sen askellajeja, olin jo päättänyt myydä sen. Nykyään Glóa asuu Etelä-Suomessa.

Monia muitakin hienoja hevosia olen päässyt ratsastamaan ja tutustun aina innolla uusiin hevospersooniin. Tällä hetkellä omaan hevoskaartiin kuuluvat yrityksen hevosten lisäksi vuonna 2004 syntynyt kulomusta ori Töfri från Järsta sekä vielä Islannissa asuva 2007 syntynyt kimo ruuna Örn frá Ármóti.

Vuonna 2007 aloitin ratsastustuntien pitämisen Välimäen tilalla Etelä-Savossa ja siellä vierähti pari vuotta. Omia opiskelujani olen suorittanut monien opettajien johdolla ympäri Suomea. Muutaman ulkomaalaisenkin opettajan kursseja olen käynyt. Virallisen koulutukseni olen hankkinut Savonia-ammattikorkeakoulussa Iisalmessa Agrologi-linjalla. Opiskeluissani olen luonnollisesti käynyt kaikki mahdolliset hevosiin ja eläimiin viittaavat kurssit.

Muuta työkokemusta on kertynyt monelta alalta. Olen toiminut turvallisuusalalla Helsinki-Vantaan lentokentällä, pyörittänyt rulettia ja Black Jackia Raha-automaattiyhdistyksellä, tehnyt toimittajan töitä, kääntänyt kieliä, pitänyt kirjanpitoa... Vaihtelu virkistää ja kaikesta oppii!

Kati

Ensimmäisen kerran nousin hevosen selkään 7-vuotiaana. Minut tuupattiin suoraan jo hieman ratsastaneiden tunnille, ja sain ratsukseni Nikolai-nimisen ponin. Muut hyppäsivät tunnilla esteitä, ja niin päätti minunkin ponini hypätä. Komeasti loikattiin metrisen esteen yli, alastulo ei ollut ihan niin sulava ja näin ensimmäisellä ratsastustunnillani maastouduin hienosti. Ehkä siitä on jäänyt hienoinen kammo esteisiin, mutta ratsastusvillitystä se ei laannuttanut yhtään! Ratsastin kyseisellä tallilla kuutisen vuotta, sitten koin ettei se talli ollut minulle sopiva, estepainotteisuuden vuoksi.

Näinpä siirryimme muutaman ystäväni kanssa Kimmon tallille Joroisiin, ja sitä päätöstä en ole katunut päivääkään. Siellä sain ehdottomasti kaikki taitoni, mitä tänäkin päivänä ylpeänä kannan. Kimmo Kinnusen erinomaisessa opetuksessa mentiin haastavia koulukiemuroita mahtavilla hevosilla. Siellä koko viiden vuoden aikana, en tippunut kertaakaan.. ;)

Usean vuoden ajan minulla oli myös maailman ihanin hoitohevonen, Prinssi. 173 cm korkean Hannoverilaisen ansiosta luottamukseni hevosiin on sellainen, kuin se on tänä päivänä. Prinssiä parempaa hevosta saa etsiä, se opetti nuorelle tytölle niin paljon.
2009 kesällä 29-vuoden ikäisenä lempeä jättiläinen siirtyi vihreämmille laitumille.

Näihin aikoihin Outi tutustutti minut islanninhevosiin. Menimme vaellukselle Rella Vinuriin, ja voisin sanoa että sydän jäi sille reissulle. Elämäntilanteesta johtuen ratsastusharrastus oli hieman tauolla, mutta issikat jäi mieleen vuosiksi.

Kuopiossa asuessani eniten harmitti, ettei siellä ollut issikkatoimintaa lainkaan. Olin töissä Puijolla luonto- ja opastuskeskuksessa, jossa hoidin suomenhevosta ja muita eläimiä, mutta mielessä silti pyöri vain yksi ajatus, islanninhevoset. Kova työ ja uurastus palkittiin, kun varsinaisena onnenpotkuna pääsin Rella Vinuriin työmarkkinatuella töihin puoleksi vuodeksi. Olin jo vuosia aikaisemmin yrittänyt päästä heille tavalla tai toisella töihin ja vihdoin tärppäsi! Se puoli vuotta oli ehdottomasti elämäni rikkainta aikaa, ja sieltä olen saanut suurimman osan tiedoistani ja taidoistani issikoiden parissa. Siellä tutustuin myös mahtavaan aasipersoonaan Elvikseen, ja voitte olla varmoja, että meidänkin tiimiin jonain päivänä kuuluu aasi! ;)

Kesällä 2008 työskentelin kesätyöntekijänä Retkiratsuilla Laukaassa muutaman viikon. Se oli hieno kokemus, joka kartutti lisää issikkataitojani.

Vaikka Savosta kotoisin olenkin, Kuopio ei tuntunut minun paikaltani ja mieli teki palata Tampereelle.. Eräänä yönä kulutin aikaani netissä surffailen, ja kuin sattumankaupalla, eksyin Tuulensillan tallin sivuille. BINGO! He etsivät työntekijää! Hetkeäkään miettimättä lähetin hakemuksen ja toivoin parasta. Seuraavana päivänä puhelin soi ja minut kutsuttiin haastatteluun. Onni potkaisi jo toisen kerran, ja pääsin heille töihin. Kivassa tiimissä ihanien hevosten parissa oli ilo työskennellä. Sain sieltä hienoja kokemuksia ja tutustuin erinomaisiin hevospersooniin.

Virallisesti olen ammatiltani datanomi ja plakkarissa on myös suutarin opintoja. Työkokemusta minulla on useilta aloilta. Olen työskennellyt lehden toimituksessa, valokuvaamossa, käsityökoulussa, luonto- ja opastuskeskuksessa, pitopalvelutyössä, lemmikkiliikkeessä, Siwassa... Yhdessä Outin kanssa olemme siis melkoisia monitoiminaisia! ;)